Varjoliitimillä lentäen Porvoosta Karigasniemelle
22.4.2014 klo 12:00 – Lentäjän näkökulmasta – Urpo Upi Minkkinen
Tämä on vanha postaus jonka olin hukannut johonkin netin syövereihin. Kopioin postauksen keskisuomalaisen blogista. Lennot tehtiin jo v.2010 kesällä.
Nyt palataan aiheessa vuoden 2010 kesään. Eikä vähiten siksi että tuosta lentoreissusta on jo valmiiksi Ilkka Peuran ( Sallan lahja Suomen Ilmavoimille) kirjoittama raportti, jossa on valokuvia ja videoita. Ipe hoiteli reissumme lentoilmoitukset lennonjohtoon tottuneesti, missä milloinkin olimme menossa. Mikalla on meistä pisin lentokokemus varjoliitimellä, joten hän oli ”ylin”lentosään arvioija. Lennot onnistui vain kun tuuli oli myötäinen tai tyyni. Vastatuuleen ei kannatanut puskea, sillä matka ei silloin joudu kyllin nopeasti. Tuo reissu ei olisi onnistunut ellei huoltoauton kuskit olisi uhranneet aikaansa meidän hyväksemme. Tarinaa voi lukea ja katsella kuvat klikkaamalla alla olevaa linkkiä, josta pääsee raportin ensimmäiselle sivulle.https://photos.google.com/share/AF1QipNI8WRIktuEItPE_3WUP4iWOEKVJQSwyu7K–segdwe21dBNC5_jrRqQ4115simcQ?key=S01iUEpSd3dkdkdBSTQ2d2twRlBxT214cFExSm93
Linkki videooni: https://www.youtube.com/watch?v=fM5djRtnuPc&t=2s
Kiitos, hienoja kuvia. Oliko lentoon lähtö tarkastus hätäinen, kun pakoputki irtosi ym. 🤔. Onneksi teillä on varjo esillä heti😅. Kiva katsoa maisemia ”lasku kierros korkeudesta”, purjelentäjänä tuolla korkeudella on jo huomio maastolaskupaikan valinnassa.
Kiitos kommentista. Pakoputkesta puheen ollen, niin onneksi moottoreiden taso on täällä mova-harrastuksessa huomattavasti kohentunut noista päivistä. Pakoputket oli monen moottorin heikoin kohta, joita tärinä hajotti. Ennen moottorin lämpömittareiden yleistymistä mäntiä suli melko taajaan. Kuten kirjoitit, onneksi on tuo siipi sellainen, että liitää vaikka moottori sammuu.