Lentäjän näkökulmasta

Lentäjän Näkökulmasta

Urpo Minkkinen

Talviset ilmakuvat ja raportti Kevon reitin lennolta

Kommentoi / Kirjoittaja /

Nyt oli aika toteuttaa monta vuotta muhinut ajatus Kevoreitin lentämisestä Sulaojan ja Utsjoen välillä. Matkaa tuolla reitillä kertyi reilut 70km ja aikaa lennolla meni hieman yli puolitoista tuntia.

Sulaojalla tuli heti kättelyssä lantalaisille muistutus, ettei kaikki ole niin kuin voisi olettaa:) Kevon patikointireitin parkkipaikkaa ei oltukaan aurattu koko talvena. Onneksi oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ei kun lapiot heilumaan. Toinen pienoinen yllätys oli se, että tunturien laaksoissa lumi oli erikoisen höttöistä. Illalla piti vielä etsiä starttipaikka seuraavaksi aamuksi. Sellainen löytyi kelkkareitiltä hieman kelkalla kiitotietä polkien.

Haasteita tälle lennolle varautumismielessä oli monia. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä lentosään arvioiminen tuleville päiville, lähes tuhannen kilometrin päästä. Toisena oli löytää kyllin kevyt varustus mukaan yöpymisiin ja triken vetämiseksi pois erämaasta jos. Tällainen tilanne olisi voinut olla edessä jos olisin joutunut tekemään jostakin syystä pakkolaskun luonnonpuiston alueelle. Jos näin olisi käynyt, niin olin varautunut olemaan maastossa 2-3 vuorokautta.

Lista lennonaikaisista lisävarusteista joita olisin pakkolaskutilanteen takia tarvinnut. Suurin osa varusteista oli matkustajan paikalla, sauvat ja aisat runkoon sidottuna.

  • Lumikengät.
  • Sauvat.
  • Vetoaisat ja vetovyö triken vetämiseen.
  • Talvimakuupussi.
  • Pressu lumi kuopan peitoksi yöpymiseen.
  • Makuualustat 2kpl.
  • Ruokailuvälineet
  • Kaasukeitin + sytytin
  • Ruokaa riittävästi.
  • Vaihtovaatteita.
  • Sateliittipaikannin viestiyhteydellä.
  • Paristoja
  • Pieni akku.
  • Avaimia.

Lennon jälkeen palatessani Utsjoelta Karigasniemelle paikallisen taksin kyydillä, samassa kuljetuksessa oli Karigasniemelle suuriin Saamelaisen merkkihenkilön hautajaisiin menossa oleva mies. Saamelaisten juhlapukuun pukeutunut mies kertoi Tenojoen vartta matkatessamme monta mielenkiintoista tietoa. Niin luonnosta, kuin joen varren asutuksesta ja paljon muusta.

Myöhemmin kohtaaminen paikallisen poroisännän kanssa, joka kävi lentolaitettani ihmettelemässä, saattaa aiheuttaa syksyllä lokakuussa uuden reissun samoihin maisemiin. Pyysi tulemaan poroerotteluun lentämään poroja kokoon tunturista ja kyytikin maittaisi. Syksy näyttää onko sopivia säitä moiseen hommaan. Olisihan se hieno elämys käydä kuvaamassa miten poroja erotellaan ja ajetaan kokkoon sekä olla jopa ko. hommassa avuksi?

Linkki videoon lennoilta: https://www.youtube.com/watch?v=8OYMgmJXAz4

Reinolta työ käy tottuneesti:)

Polun parkki on n. 10 km Karigasniemeltä Kaamaseen päin.
Lentoreitin alkuosaa.
Lentoreitin loppupää.
Siihen se pesä löytyi muutamaksi päiväksi.
Illalla kamppeet valmiiksi seuraavaa aamua varten, jolloin sää näyttäisi ennusteen mukaan olevan hyvä.
Trikeen täytyi kiinnittää liikkumiseen ja yöpymiseen tarvittavat varusteet, jos sattuisi tulemaan jostakin syystä pakkolasku kanjonille.
Pahimmassa tapauksessa olisin joutunut vetämään triken pois tunturista, kun luonnonpuiston alueella moottorikelkalla kulkeminen on rajoitettua.
Sulaojan parkkipaikka, auraamaton:)
Sulaoja on nimensä mukaisesti sulana läpi vuoden. Virtaava vesi tulee viereisestä Suomen suurimmasta lähteestä. Taustalla Karigasniemen Ailigastunturi.
Tässä kuva Suomen suurimmasta lähteestä Suttesgáldusta
Harjanteita Utsjoen ja Kevon retkeilyreitin suuntaan nähtynä.
Luomusjärvet.

Jo varttitunnin lennon jälkeen näillä kohdilla järjestelmäkameran uusi akku oli yllättäen tyhjä. Alkoi taiteilu saada vara-akku etupenkillä olevan repun alataskusta. Onneksi sain repun kiinnitykset auki ja vedettyä repun syliini ja ladatun akun kameraan. Oppia ikä kaikki:)

Erikoisia muotoja.
Näkymää itään.
Ruktajärven autiotupa, tuonne lennän myöhemmin yöpymään.
Kanjoni alkaa jo näkyä. Täältä ne vesilähteen vedet taitaa olla valumassa.
Paistunturin erämaata, taustalla Paistunturin huippu.
Tulen Kevonseinälle.
Kevonseinä.
.
Cieskadasjohka ja pieniä järviä näkymässä kaakon suuntaan Fielun putouksen kohdalta.
Jäätynyt Fielunputous ja kammi.
Fielun näkymä länteen. Alun perin suunnitelmia tehdessäni ajattelin laskeutua kuvan tasanteelle ja olla yötä putouksen kanjonissa. Mutta puiston säännöt kieltää laskeutumisen alueelle ilma-aluksella.
.
Matka jatkuu pohjoiseen.
Fielun putouksilta vedet virtaa tätä kanjonin Kevojokea pitkin kohden Tenoa.
.
.
Jäätyneitä vesiputouksia.
.
.
.
.
.
Tässä kuvasta tulee mieleen neljäntuulenhattu, kun puiden juurella näkyy miten tuuli on kinostanut lunta monesta suunnasta.
Nyt kanjoni laskeutuu mäntymetsärajan tasolle. Näillä kohdin Kevojokeen liittyy Madjoki (Madjohka)
Näillä seuduilla alkaa olla yksityisiäkin kämppiä.
Nyt näkyy Kevojärvi, jonka rantuutta viistää valtatie Kaamasesta Utsjoelle.
Tässä Kevojärvellä yhtyvät Kevojoki ja Utsjoki. Nyt seuraan Utsjokea Tenolle saakka, jonka varrella onkin Utsjoen taajama.
Patonivan tietämillä.
Taustalla siintää Norjan tunturit ja Utsjoen taajama.
Lähimpänä hotelli ja kauempana kirkko ja museopappila.
Kirkko ja pappilan kirkkomajat, joissa muinoin kirkkoväki saattoi yöpyä, kun tulivat kirkonmenoihin pitkien taipaleiden takaa.
.
.
Utsjoen taajamaa.
.
.
Kuvassa vasemmalla Pub Rastigaisa, josta saan apua paluukyydin saamiseksi takaisin Sulaojalle.
Tenojoki itään.
Tenojoki länteen.
Tenolla lennon jälkeen, hyvät fiilikset kun kelikin kohdallaan:)
Täältä sain apuja kyydin järjestymiseen Sulasojalle ja myös ruumiin ravintoa:)
Sulasojalle (paikallinen ilmaisu joesta) paluun jälkeen oli aika tehdä pieni tiedusteluhiihto Luomusjärvien suuntaan. Suunnitelmissa oli lento Ruktajärvelle, jonne voisin laskeutua, kun ei ole Luonnonpuiston aluetta.
Ruktajärven retkelle starttasin 25.3 illansuussa Kaamanen-Karigasniemi tien varresta, läheltä Sulaojaa.
Taas tämä harjanteiden jono. Varusteet oli taas mukana sillä suunnitelmalla, että voin yöpyä tarvittaessa maastossa.
Luomusjärvet, Kevoreitin patikointipolku on tuossa harjanteella.
Ruktajärven autiotupa ja kota.
Laskeudun auringon kanssa samaan aikaan.
Ruktajärvellä.
Kämppä oli tyhjä, ei muita kulkijoita.
Pakkanen kiristyi yöllä 13 asteeseen, ei paha.
Harvoin tulee tällaisia eväitä syötyä, mutta nyt oli sellainen hetki.
Aamulla nousin valmistelemaan lähtöä jo viiden jälkeen, kun tuuli oli voimistumassa aamun aikana.
Akkua ja vähän konettakin täytyi lämmittää kaasulla ennen moottorin käynnistämistä.
Tästä Ruktajärven rannasta menoksi kiitollisin mielin.
Luomusjärvet uudesta suunnasta kuvattuna paluulennolla Sulaojalle.
Tein pienen koukkauksen Ailigaksen suuntaan ja tunturin juurella on tämä poroerottelupaikka.
Poroerottelualue.
Lennon lopuksi lisää korkeutta ja kuva  Kevon reitistä Sulaojan puolelta Utsjoen suuntaan nähtynä. Alla tie Karigasniemi-Kaamanen. Vasemmalla Paistunturit.
Laskeutuminen Sulaojan viereen kelkkareitille
.
Reino tankkaa lähdevettä mukaan Sulaojasta.
Reino Väisänen on varsinainen retkeilijä ja harrastaa talvitelttailua. Hän yöpyi Sulaojan kosken kohinan äärellä samaisen yön, kun olin Ruktajärven kämpällä.
.
Väinönputkesta on tullut yön aikana kuurankukka:)
.
Reinon ”piti” päästä vielä toiseksikin yöksi luontoon. Paikaksi valikoitui Teppanan Kotajärvi, Kaamanen-Sevettijärvi tien varrella.
Aamulla nukkui sikeästi vielä auringonousun aikoihin.
Lopuksi vielä tämä tyhjentynyt parkkipaikka, joka soi meille mahdollisuuden ikimuistoisiin elämyksiin:)

Kommentit (16 kpl)

jokkmokk
15.4.2019 klo 16:35
Kiitoksia upeista kuvista, varmaan elämysmatka?!:) Meillä riittä kauniita pakkoja ja puhdasta luontoa kaikialla!

Urpo Upi Minkkinen
16.4.2019 klo 11:42
Kiitos kommentista. Reissu oli elämys ja aina noiden suunnitteleminen on mielenkiintoista. Ainakin saa käyttää mielikuvitusta mitä vastaan saattaa tulla:)

Harri Eskelinen
19.4.2019 klo 10:39
Upeaa seikkailua, pitää nuoren mielen virkeänä!

Urpo Upi Minkkinen
19.4.2019 klo 11:24
Juuri näin Harri, suunnitelmallinen lentäminen antaa enemmän.

Esko
22.4.2019 klo 07:51
Hienoa nähdä samat maisemat talvella, missä kesäaikaan patikoinut.

Urpo Upi Minkkinen
22.4.2019 klo 10:37
Kiitos, melko vaativa reitti patikoida, arvaan?

Esko Maalta
30.4.2019 klo 11:36
Jatka samaan malliin Hienoa.

Urpo Upi Minkkinen
1.5.2019 klo 09:59
Kiitos, syksyllä taas ruskan aikoihin pohjoiseen ja talviretki suunnitteluun. Talvisen reissun kohde vielä hakusessa, saapa nähdä pitääkö lähteä tutustumaan Ruotsin lappiin?

Ystävällinen vieras
10.5.2019 klo 19:30
Huikeaa! Olisi hienoa toteuttaa tälläinen reissu joskus.

Urpo Upi Minkkinen
12.5.2019 klo 14:34
Kiitos ystävällisestä kommentista:) ehkä joskus toteutat haaveesi.

Manu
12.5.2019 klo 20:30
Moi Upi! Hiton kauniita kuvia katsella näin kaukaa Turkin lämmöstä. Vähän katteeks käy. Samanlaisia lisää näkijän näkökulmasta päin.

Urpo Upi Minkkinen
13.5.2019 klo 18:27
Kiitos kommentistasi Manu. Tulehan jo kotisuomeen, täällä koivut hiirenkorvalla.

AT
14.8.2019 klo 20:53
Hienoa kuvia. Mikä oli normaali lentokorkeus ja mihin lukemiin nostit lopuksi korkeutta?

Urpo Upi Minkkinen
17.8.2019 klo 22:52
Kiitos kommentista. Kysymykseesi on vaikea vastata täsmällisesti, kun liitimellä voi ja lennetään hyvinkin paljon korkeutta muutellen. Yleensä kuvauksia tehdessä korkeutta on 150-300m. Kanjonissa lentäessäni olin tavallaan ”maanpinnan alla”, noin ympäröivään maisemaan nähden. Utsjoelle tullessa olin vain parissa sadassa metrissä, kun laskeuduin Tenon jäälle.

Akunkammi
8.11.2019 klo 22:07
Moi Upi

Kiitos upeista kuvallisista matkakertomuksista!
Osaisitko neuvoa, että mistä kannattaisi kysellä opastusta minitriken suksittamiseen?

Urpo Upi Minkkinen
9.11.2019 klo 11:28
Kiitos kommentista. Olen kaikkiaan kolme trikeä suksittanut ja yhden myös ”minitriken”. Kokemusta on tullut monella tapaa ja jotakin pystyn tällä kokemuksella opastamaan. Lähetän sinulle vielä yksityisviestin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top